Opettajuus & opettajaksi kasvu

Opintoni Hamkin Ammatillisessa Opettajakorkeakoulussa ovat tulleet loppusuoralle ja opettajan pedagoginen pätevyys on omalta osaltani papereita vaille valmis. Kulunut vuosi on ollut mielenkiintoinen ja olen oppinut paljon. Dialogi- ja vuorovaikutusosaamisen opiskelun myötä olen samalla tehnyt matkaa myös itseeni ja pohtinut paljon mm. temperamenttipiirteiden vaikutusta sekä opettajan ja opiskelijan toiminnassa että myös kaikessa inhimillisessä kanssakäymisessä. Toki olen oppinut paljon myös opettajan viitekehyksestä; opettamiseen ja ohjaamiseen liittyviä menetelmiä sekä koulutukseen ja opettamiseen liittyvää lainsäädäntöä ja käytänteitä.

Olen pohtinut paljon sitä, millainen opettaja minusta tulisi ja millainen opettaja haluaisin olla. Minulla on hyvin vahva AD:n / luovan johtajan, visuaalisuuteen ja markkinointiin keskittynyt ammatti-identiteetti, johon olen kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana. Opettajuus puolestaan on vasta orastava sivupolku, oman osaamiskompetenssini laajentamista ja kasvattamista. En vielä tiedä minne se polku minua johdattaa, ja mitä mahdollisuuksia sen varrella on. Toisaalta minulla ei ole asiasta mitään paineita; juuri nyt on ihan hyvä näin. Mahdollisuus intensiivijaksojen pitämiseen silloin tällöin kutkuttaa mielessä. Kaikista mieluisin työnkuva itselleni voisi olla sellainen, jossa voisi opettaa silloin tällöin, mutta samalla myös säilyttää ja aktiivisesti kehittää suunnittelijan ammatti-identiteettiä.

Nopeatempoisuus kaikessa tekemisessä ja olemuksessa on yksi keskeinen temperamenttipiirteeni. Opettajanakin olisin siten luonnollisesti nopeatempoinen ja kyseenalaistava. Soveltuisinkin parhaiten opettajaksi korkeakouluasteelle, sillä opintojeni aikana olen saanut hyvää peilauspintaa esimerkiksi maahanmuuttajien kotoutumis- ja kielikoulutuksen opettajilta. Perustaitojen opettajaksi minulla ei kärsivällisyys riittäisi, eikä nopea tyylini siihen edes soveltuisi. Eri koulutusasteilla ja eri aloilla opettajuus on merkittävästi erilaista, ja se voi tarkoittaa hyvin monia asioita. Opettajuus voi perinteisen formaalin opettamiskontekstin lisäksi olla myös ohjaamista, koutsaamista, tiimin johtamista tai motivaattorina, mentorina ja innostajana toimimista.

Opettajana haluaisin olla läsnäoleva, inspiroiva & innostava. Kyseenalaistaa totuttuja käytänteitä, herättää kysymyksiä ja etsiä niihin vastauksia yhdessä opiskelijoiden kanssa. Haluaisin kannustaa jokaista löytämään oman, itselleen mieluisimman tavan oppia. Opettajana antaisin valinnanvaraa tehtävien / kurssin suorittamisessa. En oikein usko, että "kaikille samaa" enää nykypäivän maailmassa kehittää oppijoissa niitä taitoja, joita he työelämässä tulevat tarvitsemaan.

Opettajana tärkein tehtäväni olisi mielestäni opiskelijoiden innostaminen ja motivointi niin, että he löytäisivät sisäisen motivaationsa ja yhteyden omaan elämäänsä opitun asian kautta. Se, että opettajana voisin vaikuttaa ihmisten tapaan ajatella, olisi varmasti se kaikista hienoin juttu koko hommassa.

Opettajuus tulevaisuudessa saattaa olla jotain ihan muuta kuin pölyisessä luokkahuoneessa istumista.

Opettajaksi kasvussa minulla on vielä paljon matkaa edessä. Koen, että olen nyt rakentanut vahvan teoreettisen pohjan, jonka päälle käytännön työtä tekemällä oma opettajuuteni ajan kanssa rakentuu. Pidän ajatuksesta, että se ei koskaan ole valmis, vaan ammattitaitoni silläkin saralla muokkaantuu ja päivittyy sekä muuttaa muotoaan koko ajan, samalla tavalla kuin toimintaympäristö ja maailma ympärillämme.

Luotan elämässä vahvasti intuitioon. En koskaan tee päätöksiä pelkästään järkiperustein. Uskon, että opettajana yksi voimavarani ja vahvuuteni olisikin varmuus siitä, että kyllä intuitio aina johdattaa oikeaan, jos sen vietäväksi vaan uskaltaa heittäytyä. Uskon, että sillä tavalla myös opiskelijoiden kanssa syntyy aitoja kohtaamisia; intensiivisesti kuuntelemalla ja olemalla läsnä.