Oppiiko muita opettamalla parhaiten?

Oppimisen ohjaaminen ja arviointi -opintojakso toteutettiin opettajaopinnoissani niin, että me opiskelijat opetimme jokainen vuorollamme toisiamme. Kunkin opintopiirin vastuulla oli yhden lähipäivän opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi sekä Moodlen hallinnointi opettajatunnareilla. Oman pienryhmäni aiheena oli Osaamisperustaisuus eri koulutusasteilla sekä osaamisen ja oppimisen arviointi. Aihe oli itselleni hieman epämukavuusalueella, koska minulla ei entuudestaan ollut siihen juuri kosketuspintaa. Jouduin näkemään paljon vaivaa tiedon hankinnassa, sillä etenkin osaamisperustaisuudesta löytyy kyllä dokumentteja vaikka miten paljon, mutta niistä olennaisen seulominen olikin työläämpää.

Koska tiesin opettavani muita, kiinnitin erityisen paljon huomiota siihen, että ymmärsinkö ihan oikeasti kaiken lukemani. Osaisinko kertoa sen omin sanoin luokassa ja olisinko varautunut mahdollisiin kysymyksiin? Verrattuna normaaliin opiskeluun ja itsenäiseen aiheeseen tutustumiseen, koin oppimisen tässä tapauksessa olleen syvällisemmällä tasolla. Mielestäni siis opin todella hyvin opettamalla muita.

Ajankäytöllisesti se ei kyllä ollut kovin tehokasta oppimista. Minulla nimittäin meni todella monta iltaa asian läpikäymisessä. Jos vertaan tilannetta siihen, että olisin ollut opiskelijana ko. lähipäivässä, olisin varmasti paljon vähemmällä vaivalla ja pienemmällä tuntimäärällä oppinut saman asian.

Koska minulla ei ollut aikaisempaa opetuskokemusta, oli tuosta opetuspäivästä ja siitä saadusta palautteesta hyötyä minulle opetusharjoitteluanikin ajatellen. Oman pienryhmän tuki ja kollektiivinen vastuunkanto helpottivat omaa taakkaa huomattavasti. Toisaalta "oikeassa elämässä" opettaja harvemmin opettaa sellaista aihetta, joka on hänelle itselleen täysin vieras tai uusi. Itse koin ainakin opetusharjoittelussani opettamisen olleen paljon helpompaa ehkä sen takia, että aiheet olivat itselleni tuttuja ja tunsin olevani "omalla maaperälläni" omanlaisteni joukossa.

Oppimisen ohjaaminen ja arviointi -opintojakson toteutustapa oli kokonaisuudessaan mielestäni kivaa vaihtelua ja sopi opettajakoulutukseen erinomaisesti. Kaikkien pienryhmien lähipäivissä tuli ryhmien erilaisuus ja kunkin ryhmän vahvuudet kivasti esille. Sain niistä myös paljon ideoita omaa opetusharjoitteluani varten. Joidenkin ryhmien lähipäivistä jäin kuitenkin kaipaamaan vielä vankempaa teoreettista pohjaa. Itselleni mieluisin tapa opiskella on rakentaa ensiksi joku teoreettinen tietopohja, jota sitten toiminnallisten tehtävien ja keskustelujen avulla on helppo lähteä syventämään. Koen vaikeaksi heittäytyä heti toiminnallisiin menetelmiin tai tekemiseen, jos ei aluksi käydä teoreettista viitekehystä tavalla tai toisella läpi. Mutta nämä ovat tietenkin niitä yksilöllisiä oppimisen tapoja; se mikä toimii toisella, ei toisella taas ollenkaan ja toisin päin.

Opettaja-oikeuksien saaminen Moodleen oli myös hyödyllinen kokemus sinänsä, että huomasi, että sitä oppi openakin helposti hallinnoimaan. Vaikka se ei olekaan käyttökokemukseltaan mikään maailman miellyttävin ohjelma, niin sen käyttö onnistui helposti pienen kokeilun jälkeen.

Kokonaisuutena jäin pohtimaan vielä sitä, että olisiko teemoja voinut jotenkin painottaa eri tavalla. Taitojen opettamisen päivänä teoreettinen pohja jäi itselleni aika ohueksi. Toisaalta taitoja oppii parhaiten tekemällä. Mutta miten sitten parhaiten opettaa niitä? Meidän omassa opetuspäivässä asiaa taas oli niin paljon, että sen olisi helposti voinut jakaa kahdelle eri päivälle omiksi teemoiksi, jolloin teoreettispainotteiseen päivään olisi mahtunut osallistavaa tekemistäkin.

Osaamisen ja oppimisen arviointi on niin keskeinen asia opettajan työssä, että sen käsittelyyn olisi mielestäni voinut käyttää enemmänkin aikaa. Nyt se jäi vähän osaamisperustaisuuden jalkoihin. Omalla alallani osaamisen arviointi on erityisen hankalaa, sillä yhä edelleen pohdin, olisiko visuaalisessa viestinnässä mielekästä arvioida prosessia, lopputulosta, visuaalisen ajattelun kehittymistä, asiakkaan tarpeiden täyttämistä vai omaa luovaa innovaatiota ja oman käden jälkeä ja miten itse asiassa erottaa osaamisen ja oppimisen arviointi toisistaan? Opetusharjoitteluni ohjaavalta opettajalta sain kuitenkin uskoa siihen, että sen kyllä oppii kokemuksen kautta ja vuosien myötä tulevalla näkökulmalla suhteessa yleiseen opiskelijoiden tasoon. Lisäksi kokeneiden opettajien arviointitilanteita seuraamalla saa hyvää perspektiiviä asiaan.