Design-suuntautunut pedagogiikka

Nykyajalle tyypilliset ongelmat kuten ilmastonmuutos ja kestävä kehitys asettavat haasteita ja vaatimuksia myös työnteolle, koulutukselle ja jokapäiväiselle elämälle. Oppiminen ei enää tänä päivänä eikä varsinkaan tulevaisuudessa rajoitu pelkästään formaaleihin oppimistilanteisiin tai yhteyksiin, vaan sitä tapahtuu kaikkialla koko elämän ajan. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa on pystyttävä jatkuvasti myös ratkaisemaan ongelmia ja oppimaan uutta uusilla tavoilla. Design-suuntautunut pedagogiikka (DOP) pyrkii vastaamaan yhteiskunnan muutoksen luomiin haasteisiin.

DOP:ssa keskeistä on se, että oppijoiden on pyrittävä kehittämään sellaisia tietoja ja taitoja, joita nykyajan sekä tulevaisuuden yhteiskunta heiltä odottaa. Näiden ns. 21. vuosisadan taitojen ytimen muodostavat mm. luovuus ja innovatiivisuus, kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, yhteiskehittely sekä kyky hyödyntää digitaalista teknologiaa.

Koko elämän jatkuvaa yhteisöllistä oppimista

Design-suuntautunut pedagogiikka tarkoittaa yhteisöllistä projektioppimista, jossa opettajat ja oppijat yhdessä rajoja ylittämällä sekä ulkopuolisia asiantuntijoita hyödyntämällä suunnittelevat ja rakentavat vastauksia avoimiin haasteisiin oppijayhteisön osaamista, työvälineitä sekä teknologiaa hyödyntäen. DOP pohjautuu sosiokulttuuriseen näkökulmaan oppimiseen, jonka mukaan ihmisen oppiminen tapahtuu yhteisöihin ja ja niiden käytänteisiin osallistumisen välittämänä.

FT Henriikka Vartiaisen 2014 julkaistu väitöstukimus Principles for Design-Oriented Pedagogy for Learning from and with Museum Objects (2014) palkittiin vuoden 2014 parhaana kasvatustieteellisen alan väitöskirjana. Valintaperusteluiden mukaan Vartiaisen väitöskirja on erinomainen esimerkki siitä, miten suomalaista koulua ja oppimista koskeva tutkimus integroituu alan kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun.

Vartiaisen tutkimuksessa keskeisenä teoreettisena lähtökohtana toimi sosiokulttuurinen näkökulma oppimiseen. Sen mukaan ihmisen oppiminen tapahtuu yhteisöisssä ja niiden käytänteisiin osallistumisen välittämänä. DOP:n yhteydessä Design ymmärretäänkin osallistumisena kulttuurisiin käytänteisiin niitä uudistamalla. Design-suuntautuneen pedagogiikan kulmakivet muodostuvat osallistuvasta oppimisesta, yhteiskehittelystä sekä erilaisten teknologioiden käyttämisestä niin sosiaalisina kuin henkilökohtaisina työvälineinä.

Vastaako koulu tällä hetkellä siihen, miten opiskelijat haluaisivat oppia?

Kysymys on ajankohtainen, sillä yhä useammissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että koulu nykymuodossaan ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla tue opiskelijoiden oppimista. Prosessori Jorma Enkenberg esityksen mukaan koulun ja oppilaitosten ongelmiksi ovat muodostumassa (Thomas & Brown, 2011):

Nykyinen opetuksen organisointi, em. oppilaiden iän mukainen ryhmittely, oppiainejakoinen opetussuunnitelma, samat sisällöt kaikille, samatahtisuus
Oppilaiden luontaiset ja preferoimat oppimistavat
Yhteiskunnan haluttomuus rahoittaa oppilaitoksia
Neljä/viisi erilaista työuraa elämän aikana
Opitun merkitys ja vaikutusten ennakointi (vrt. työhön/arkeen liittyvien ongelmien monimutkaisuus ja niiden systeeminen luonne)

Englannissa vuonna 2008 tehdyssä tutkimuksessa 15-vuotiaita pyydettiin nimeämään kolme heidän toiveitaan parhaiten vastaavaa oppimistapaa. Tuloksena oli:

Ryhmissä opiskelu (55 %)
Käytännön asioiden tekeminen (39 %)
Ystävien kanssa opiskelu (35 %)
Tietokoneen käyttö (31 %)
Yksin työskentely (21 %)....
Opettajan opettaminen (20 %)

Kuitenkin koulun todellisuus saman tutkimuksen mukaan oli seuraavanlainen:

Opiskelu tapahtuu...

Kirjasta ja taululta kopiointi (52 %)
Opettajan puheen kuuntelu (35 %)
Luokkakeskustelu (29 %)
Muistiinpanojen tekeminen opettajan selittämisen pohjalta (25 %)
Työskentely tietokoneympäristössä (16 %)

Ristiriita koulun todellisuuden ja opiskelijoiden itse parhaiksi opiskelumenetelmiksi kokemiensa tapojen välillä on suuri. Toisaalta Ekenberg nostaa esille Hannon (2009) ajatuksen siitä, että:

"Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa meillä on käytettävissä välineitä, jotka sallivat muodolliset rajat ylittävän (vrt. oppilaitokset) kanssakäymisen, informaation jakamisen sekä yhdessä tapahtuvan työskentelyn."

On selvää, että koululaitos on uudenlaisten haasteiden äärellä muuttuvassa maailmassa. Nähtäväksi jää, miten formaali koululaitos pystyy (vai pystyykö?) se niihin haasteisiin vastaamaan. Kirjoitin jo aiemmin blogissani koulujen digitalisaatiosta, joka ei toistaiseksi ole ehkä edennyt toivotulla tavalla. Muutos on kuitenkin väistämätön, ja tavalla tai toisella se tulee toteutumaan. Samalla se tulee muuttamaan opettajan työtä ehkä enemmän kuin mikään muu asia koko ihmiskunnan historiassa aikaisemmin. Mielestäni se on kutkuttavan mielenkiintoinen ajatus. Elämme jännittäviä aikoja! Muutoksessa on mukava porskuttaa eteenpäin.