Pedagogisia malleja & opetusmenetelmiä
Pedagoginen malli pohjautuu aina oppimiskäsitykseen eli ajatukseen siitä miten ihminen oppii. Pedagoginen malli sisältää opettajan toiminnan, oppijan toiminnan ja oppimisen. Lisäksi se sisältää opetus- ja arviointimenetelmät ohjaten opettajan ja opiskelijan toimintaa. Suurin osa opettajista käyttää omassa opetuksessaan monia eri pedagogisia malleja yhdistellen ja soveltaen niitä omaan opetukseen parhaiten sopivaksi menetelmäksi. Usein opettajat myös käyttävät monia eri malleja intuitiivisesti, tietoisesti pohtimatta niiden varsinaisia teoreettisia nimiä.
Pedagogisia malleja on vaikka miten paljon. Sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen pohjautuvia malleja ovat mm. ankkuroitu opetus, case-pohjainen oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen, aktivoiva opetus, projektioppiminen, design-suuntautunut oppiminen, kognitiivinen oppipoikamalli, vastavuoroinen opettaminen, tutkiva oppiminen, Diana-malli, ilmiöpohjainen oppiminen ja yhteisöllinen oppiminen. Eroavaisuudet eri mallien välillä eivät ole suuria, enemmänkin ne ovat erilaisia painotuksia esimerkiksi valitussa näkökulmassa tai opetuksen tueksi käytettävissä välineissä.
Tällä hetkellä ja tässä ajassa korostuu yhteistoiminnallinen, aktivoiva ja vuorovaikutteinen opetus. Luentomuotoinen opetus nähdään monesti jopa vanhanaikaisena, tehottomana oppimismallina. Mielestäni luento voi kuitenkin olla myös erittäin hyvä oppimistapa, sillä minulle luento ei tarkoita opettajajohtoista yksinpuhelua puisevankuivilla slideillä höystettynä. Tämän päivän luennoiva opettaja käyttää luennolla inspiroivia, visuaalisia slideja, videoita ja kuvia, dialogisia ja osallistavia menetelmiä ja haastaa opiskelijoita osallistumaan. Luennon pitäisi olla kaksisuuntaista vuorovaikutusta opettajan ja oppilaiden välillä.
Paras kombinaato opetukseen on mielestäni luennon ja toiminnallisten menetelmien yhdistäminen. Liikaa toiminnallisia menetelmiä ei sovi kaikille. Jos koko päivä tehdään ja osallistutaan, sekin voi joskus kääntyä itseään vastaan. Luentojen aikana opiskelija saa hengähdystauon ja tilaisuuden prosessoida omia ajatuksiaan rauhassa. Molempiparempi siis.
Yhteistoiminnallinen oppiminen näyttäisi tällä hetkellä olevan suosittua kaikilla koulutusasteilla. Yhteistoiminnallisella oppimisella tarkoitetaan yhteisten tavoitteiden saavuttamista yhdessä oppimisen kautta. Yhteistoiminnallinen oppiminen tapahtuu usein pienryhmissä, ja lopputuloksena on yhteinen tuotos. Opettajalla on kuitenkin ohjaava rooli (vs. perinteinen ryhmätyö). Tavoitteena on sitouttaa ryhmän jäsenet aktiivisesti oppimisprosessiin, kannustaa tiedon jakamiseen ja yhteistoiminnalliseen toimintakulttuuriin. Yhteistoiminnallisen oppimisen viisi perusperiaatetta ovat positiivinen riippuvuus toisistaan, avoin ja monipuolinen vuorovaikutus, vastuu omasta ja toisen oppimisesta, yhteistyötaidot sekä ryhmän ja oman toiminnan arviointi.
Opetusmenetelmät
Opetusmenetelmä on tapa opettaa eli toisin sanoen se on pedagogisen mallin käytännön toteuttamista. Pedagoginen malli on taustalla ikään kuin raamina ja opetusmenetelmät ovat käytännön toteutusta eli väline opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Opetusmenetelmien valintaan vaikuttavat mm. opetettava asia, opetuksen tavoite ja kohderyhmä. Myös opettajan oma oppimisnäkemys ja persoonallinen opetustyyli sekä omat aikaisemmat kokemukset esimerkiksi työelämästä vaikuttavat opetusmenetelmän valintaan.
Opetusmenetelminä voi käyttää esimerkikki aivoriiheä, porinapareja tai -ryhmiä, väittelyä, haastattelua, näyttelykävelyä, case-esimerkkejä, pelejä ja leikkejä, ohjauskeskustelua, itsenäistä työskentelyä, oppimispäiväkirjoja jne. Tai keksiä itse jotain ihan uutta!
Comments