Koulujen ja oppilaitosten digitalisoitumisesta
Tuomas Kaseva käsitteli sunnuntaina 13.9.2015 Helsingin Sanomissa julkaistussa kolumnissaan Miten voi olla, ettei koulun suurinta uudistusta johda kukaan? koulujen digitalisoitumista ja sähköistämisestä.
Kaseva otti voimakkaasti kantaa siihen, että koulujen sähköistäminen ja digitalisoituminen pitäisi olla selkeästi johdettu prosessi joko opetusministeriön, opetushallituksen tai edes jonkun asian tuntevan työryhmän johdolla. Nykyisellään kukaan ei johda eikä ohjaa sähköistämistä kuntaa korkeammalla tasolla, ja käytännössä vastuu usein jää yksittäiselle opettajalle.
Kuva: Matti Pikkujämsän kuvitus Kasevan kolumnissa, HS 13.9.2015
Kasevan mielestä päämäärä sähköistämisessä on hukassa. Kunnat ostavat koululaisille ja opiskelijoille omia ipadeja, mutta kukaan ei näytä tietävän mitä niillä pitäisi tehdä.
Kasevan kolumni osui mielestäni asian ytimeen. Juuri saman ongelman olen huomannut itsekin korkeakoulussa työskentelevänä. Ei se ipad ole sen kummempi väline kuin mikään muukaan väline, jos sitä ei käytetä tarkoituksenmukaisesti ja jos sen käyttö ei tuota mitään oleellista lisäarvoa oppimiselle.
Olen kuluneen viikon aikana pohtinut digitalisoitumista opintojenikin kautta, kun tehtävänämme on ollut reaaliaikaisten verkkotyökalujen ja verkkopalaverisoftien käyttö (mm. Lync ja AdobeConnect). Olen käyttänyt näitä ohjelmia aikaisemminkin, mutta mietin taas samaa ongelmaa: oi miksi niiden käyttö on edelleen niin takkuilevaa? Asennuksen ja palomuurien kanssa oli ongelmia melkein kaikilla pienryhmäläisillämme, äänet pätkivät, yhteydet pätkivät, kuvaa ei kannata jakaa, jottei ohjelma kaadu jne. Ihan oikeasti verkkopalaveriohjelmien käytössä ei ole mitään muuta miellyttävää, kuin se, että voi olla kotona yöhousut jalassa ja naama rasvassa. Muutenhan niissä ei ole merkittävää kehitystä tapahtunut sitten vuoden 2008, jolloin osallistuin taiteen maisterin lopputyöseminaariini Melbournesta käsin skypen välityksellä. Hämmästyttävää sinänsä ettei 7 vuodessa juuri mikään ole tässä skenessä oleellisesti muuttunut. Kyllä se ryhmätyö olisi helpommin ja nopeammin edelleen syntynyt ihan in-real-life kasvotusten lähiopetuspäivän yhteydessä. Tosin, on kuitenkin erinomaisen mainiota, että opettajakoulutukseen kuuluu erilaisia verkkotyökaluja ja niiden käyttöä. On paljon tilanteita, jolloin ne helpottavat elämää ja opetusta huomattavasti. Kunhan vain tässäkin muistettaisiin, että ei sitä välinettä kannata käyttää vain välineen takia, jollei sen käyttö tuo asiaan jotakin oleellista lisäarvoa.