Opettajan itsetuntemus, dialogiosaaminen ja oppiva yhteisö
Helena Aarnio (2010) käsittelee arikkelissaan Oppimisen ohjaaminen opettajan itsetuntemuksen ja dialogiosaamisen tärkeyttä sekä oppivien yhteisöjen syntyä. Itsensä hyvin tunteva opettaja pystyy Aarnion mukaan kohtaamaan toisen ihmisen tavalla, joka voi tehostaa ohjaamista ja tuottaa parempaa oppimista.
Opettajan työssä keskeisintä on opiskelijoiden ohjaaminen, oppimisen edistäminen ja tukeminen. Opiskelijoiden erilaisuus, yksilöllisyys ja erilaiset temperamentit luovat kuitenkin haasteita opettajan oman toiminnan säätelyyn; kohtaamiseen, kuuntelemiseen, esilläolemiseen ja tilanteen hallintaan. Aitoon dialogiin ja uuden kokemiseen pyrkiminen vaatii Aarnion mukaan tavalliseen opetuskäytäntöön nähden radikaalisti toisenlaisia asenteita. Autenttinen opettaja haluaa tavoitella jotakin sellaista, jolla on merkitystä myös muille, eli toisin sanoen hän haluaa innostaa opiskelijoita oppimaan jotakin. Autenttinen opettajuus on kehittyvää ammatillista pätevyyttä, jota ei voi oppia kerralla koko loppuelämäksi.
Itsetuntemus on kykyä ymmärtää ja tunnistaa omia tunteitaan, ominaisuuksiaan, ajattelutapoja, motiiveja, tarpeita, arvoja, ennakkokäsityksiä, uskomuksia ja suhtautumistapoja. Se on myös taitoa nähdä ja ymmärtää miten itse vaikuttaa muihin ja muiden toimintaan sekä miten muut vaikuttavat itseen ja omaan toimintaan. Lisäksi itsetuntemus on taitoa kehittää ja muuttaa kaikkia edellä luettelemia asioita itsessään ja omassa toiminnassaan. Aarnion mukaan opettajan työn onnistuminen nykypäivänä kulminoituu itsetuntemukseen, sillä opettajilla ei enää ole itseoikeutettua auktoriteettista valtaa. Hyvä opettaja osaa kohdata oppilaat erilaisina ihmisinä ja auttaa heitä kehittymään. Opettaja on työssään itse koko ajan oppija, jonka työssä itsesäätely (=oman toiminnan reflektiivinen ja metakognitiivinen tieto ja taito sekä kyky niiden tietoiseen ohjaamiseen) korostuu.
Dialogilla tarkoitetaan ihmisten välistä keskustelua, jossa kaikilla on oikeus ääneen ja kaikilla on velvollisuus kuunnella muita. Vaikeinta dialogissa on kyky ymmärtää toista ja asettua toisen asemaan. Dialogiosaaminen on keskeistä opettajan työssä ja parhaimmillaan koulu kasvattaakin dialogiin kykeneviä, oman toimintansa ohjaamiseen ja arvioimiseen kykeneviä ihmisiä. Dialogia voidaan Aarnion mukaan oppia vain yhteisöissä ja yhteistyössä.
Oppivassa yhteisössä tavoitteena on, että oppimisen ohjaaminen tapahtuu sekä opettaja-opiskelija-suhteessa että opiskelija-opiskelija-suhteessa. Monisuuntaisella ohjaamisella ei tavoitella pelkästään ammatillista kasvua ja substanssin oppimista, vaan myös eheäksi persoonaksi kehittymistä. Oppivan yhteisön ja yhteisöllisyyden rakentamisessa dialogiosaamisella on tärkeä asema. Mielekkään, motivoivan ja positiivisen ilmapiirin aikaansaaminen opetustilanteeseen on ensiarvoisen tärkeätä oppimisen kannalta.
Lähteet:
Aarnio, Helena (2010) Oppimisen ohjaaminen
(Teoksessa S. Helakorpi, H. Aarnio & M. Majuri Ammattipedagogiikkaa uuteen oppimiskulttuuriin, HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2010, 155-178).
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Oma itsetuntemukseni Aarnion artikkeli oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja selkeästi kirjoitettu. Koska en toistaiseksi ole toiminut opettajana, ei minulla luonnollisestikaan ole omakohtaisia kokemuksia opiskelijoiden kohtaamisesta, mutta pääpiirteissään nämä samat asiat toistuvat mielestäni kyllä oppivassa työyhteisössäkin. Omana vahvuutenani koen sen, että minulla on tässä elämäntilanteessa 33-vuotiaana mahdollisuus suorittaa opettajan opintoja. Itsetuntemukseni olisi ollut paljon huonompi 20-vuotiaana kuin nyt, yli 10 vuotta työelämässä toimineena, kaksi tutkintoa suorittaneena perheenäitinä. Vanhenemisen positiivisia puolia ehdottomasti onkin oman itsetuntemuksen ja sen säätelyn kehittyminen niin tietoisesti kuin osaksi myös tiedostamattaankin. Pidän myös siitä ajatuksesta, että itsetuntemus on asia, jota pitää jatkuvasti kehittää, ja jossa ihminen ei koskaan ole valmis. Jokapäivä on siis mahdollisuus tulla oman itsetuntemuksensa suhteen paremmaksi. Omasta mielestäni tiedostan myös hyvin ennakko-olettamusten ja omien mielipiteideni vaikutuksen uusien ihmisten kohtaamisessa, ja pyrin tietoisesti koko ajan välttämään stereotypisiä olettamuksia esimerkiksi sukupuoleen, kansallisuuteen tai ikään liittyen. Se on kuitenkin itse asiassa yllättävän haastavaa, sillä monet arvot ja normit, jotka nykypäivänä tarkastellessa ovat aika vinksallaan yhteiskunnassamme, ovat juurtuneet kasvatuksemme ja kulttuurimme myötä hyvin syvälle ja vaikeasti tavoitettaviksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on odotukset tyttö- ja poikalapsien erilaiselle käyttäytymiselle.