Suvaitsevaisuudesta
Opiskeluni Hämeen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajakoulutuksessa alkoi orientaatiopäivillä toukokuussa 2015. Koska olen suorittanut kasvatustieteen perusopinnot Helsingin yliopistoon jo viime vuoden aikana, varsinainen opiskelu itselläni alkaa vasta syyskuussa. Orientaatiojaksolla perehdyttiin opintojaksojen sisältöihin, puhuttiin monikulttuurisuudesta, johon opiskelyryhmämme on suuntautunut, sekä käytiin läpi opiskelussa käytettäviä verkko-oppimisympäristöjä. Parasta antia orientaatiopäivissä oli muihin opiskelijoihin tutusminen ja heidän elämäntarinoidensa kuuleminen. Kuinka erilaisista lähtökohdista ja taustoista ihmiset ovat tähän samaan paikkaan juuri nyt kulkeutuneet. Uskon, että kokemuksien vaihto tämän ryhmän kesken tulee olemaan yksi antoisimmista kokemuksista tulevan vuoden aikana. Ja keskustelut. Keskustelu esimerkiksi suvaitsevaisuus -sanan käytöstä jo orientaatiopäivillä oli mielenkiintoinen ja laittoi pohtimaan omaakin verbaalista ilmaisuaan. Kuinka usein huomaamattaan ja ihan tarkoituksetta saattaa käyttää sellaisia ilmaisuja, jotka kätkevät sisäänsä tietynlaisen ajatusmallin tai näkökulman. Kuinka suvaitaan erilaisuutta. Eli erilaisuutta suhteessa johonkin normaaliin. Mutta mikä se normaali on ja kuka sen määrittelee? Koko sanasta tulee oikeastaan aivan absurdi, kun sitä oikein alkaa pohtimaan. Opettajana verbaaliseen ilmaisuunsa ja sanojen merkitykseen tulee kiinnittää tietysti aivan erityisen paljon huomiota.